Edellisestä blogipäivityksestä onkin ehtinyt kulua jo reilu kuukausi ja sillä välin talolla onkin ehtinyt tapahtua yhtä jos toista mielenkiintoista.

Perjantaina 9.10. suoritettiin kolmas valu, jonka jälkeen talon anturat ja sokkeli alkoivatkin olla valmiita, lukuunottammatta talon kyljessä ammottavaa aukkoa. 

Seuraavalla viikolla jatkettiin kellarin syventämistä ja ulkopuolella viimeisteltiin salaojia sekä salaojakaivoja. Lauantaina 17.10. työmaalle saatiin huopamies tekemään ulkopuolisia eristyksiä ja samana päivänä pihamaalta ajettiin myös useampi kuorma savimaata pois.

Jälleen vierähti viikko eteenpäin ja nyt työmiehet pääsivät iskemään patolevyä bitumihuovan päälle. Tämän jälkeen pääsimme vihdosta viimein täyttämään talon ympärystää sekä asentamaan sadevesiviemäreitä. Myös pihan ajotie sai tässä yhteydessä kyytiä eli savimaata kaavittiin runsaasti pois, pohjalle asennettiin suodatinkangas ja päälle ajettiin mursketta. Johan loppui liejussa kävely!

Kuun viimeisinä päivinä talon kellari nieli sisäänsä styrokseristeet ja lattian valuun asennettavat metalliverkot. Verkkoja ei tosin vielä asennettu, koska sitä ennen pitää asentaa viemärit ja vesijohdot.

Tänään kahdeksalta työmaalle saapui imuauto ja tarkoituksena oli imeä vanhat eristeetä pois olohuoneessa, tulevasta sekä vanhasta keittiöstä. Alkuperäinen arvio työnkestosta heitti kyllä suhteellisen paljon mutta kaiken kaikkiaan homma toimi kuitenkin sangen mallikkaasti. Muutaman kerran kaverit joutuivat tappelemaan tukkoon meneen putken tai systeemin kanssa. Tavaraa imeytyi autoon runsaasti ja välillä lasti käytiinkiin purkamassa Tarastenjärvelle, sitten jatkettiin. Valmista tuli tuossa kahden kieppeillä eli aikaa meni kaiken kaikkiaan seitsemän tuntia.

Työmaalla oli tänään melko rauhallista vaikka ohjelmaa sielläkin toki tänään oli. Työmiehet jatkoivat sokkelin ja anturoiden raudoitusta sekä painelaatikoiden tekemistä jotta huomenna päästäisiin suorittamaan toinen valu.

Oma päiväni alkoi sillä, että keskustelin heti aamutuimaan ikkunakauppiaan kanssa puhelimessa. Sain luurissa roikkuessani sähköpostiini viimeisimmän tarjouksen joka ei eilen illalla ollut jostain syystä tullut läpi. Kävimme sen vielä yhdessä läpi ja teimme muutaman muutoksen ovimalleihin. Tämän jälkeen vahvistin sitten tilauksen ja nyt ei muuta kuin odottelemaan. Toimitus ajaksi luvattiin sellaiset 5-6 viikkoa ja toimitus tehdään nyt kahdessä erässä. Ensimmäisessä erässä tulee melkein kaikki ikkunat ja valmistaja hoitaa myös asennuksen. Ainoastaan ulko-ovet sekä terassin ikkunat jäävät toiseen erään joka tulee sitten joskus maaliskuun tienoilla.

Päivän kuluessa työmaalla käytiin myös nuohoomassa piipun hormit. Se mihin hormiin olohuoneeseen tuleva takka liitetään ei vielä selvinnyt sillä tuon toimenpiteen suorittaa henkilö jolla on enemmän nappuloita elikkäs tätäkin tarkastusta jäämme vielä odottelemaan.

Itse en työmaalla tänään juurikaan ahkeroinut hiukan tuli purettua iltapäivällä olohuoneen lattiaa ennen kuin lähdin hierojalle hoidottamaan ”työstä” kipeytynyttä selkääni.

Elokuussa remontti pääsi kunnolla vauhtiin ja 8.-9. pv tyhjättiin innokkaasti kellaria, jotta päästäisiin seinien purkutöihin. Ensiksi tilattiin asbestipurku  ja sen jälkeen Mikko ja vanhempansa iskivät innokkaasti seiniä alas ja kellari täyttyi pian tillenkappaleista ja betoninpaloista.

Myös asuinkerrosten seiniä purettiin sen verran, että nähtiin mitä seinien sisällä on. Sieltä paljastui hienossa kunnossa olevat pellavaeristeet. Mietintämyssyssä on vieläkin se, että säilytetäänkö pellavat vai laitetaanko eristys kokonaan uusiksi.

Lopulliset piirustukset saatiin kuntoon talon osalta ja niitä käytiin esittelemässä naapureille lupahakemusta varten. Kenelläkään ei ollut mitään remonttiamme vastaan, joten nimiä saatiin papereihin ilman ongelmia.

Pihaan tilattiin myös sekajätelava, jotta voitaisiin heitellä suoraan siihen purkumateriaalia ja irtotavaraa talosta.

Heinäkuun aikana lomanvieton lomassa saimme vanhan asuntomme myytyä ja talokin tyhjeni vihdoin, joten suunnitelmia päästiin paremmin edistämään paikan päällä. Huonejako oli mietittynä ja muutamia muita muutoksia mietintämyssyssä. Kellarikerros päätettiin kaivaa syvemmäksi, koska tila oli ennestään vain 2 metriä korkea ja tarkoitus olisi laittaa lattialämmitys, joka vielä nostaisi lattiapintaa. Aloimme samalla myös kiertelemään keittiöliikkeitä pyytämässä suunnitelmia, jotta saisimme ideoita keittiön tilankäyttöön.

Kesäkuun alkupuolella löytyi muutaman mutkan kautta talolle sisustussuunnittelija suunnittelemaan ensin huonejakoa ja tiloja ja sen jälkeen muuta sisutamista.  Samoihin aikoihin vahvistui pääkoordinaattori projektille. Edelleen odoteltiin kuitenkin edellisten asukkaiden muuttoa talosta, joten suunnittelu eteni etanavauhtia.

Talokaupat tehtiin kesäkuun alkupuolella. Talo oli entuudestaan tuttu, koska mummu ja pappa sen aikoinaan rakensivat. Tähän asti taloa oli asuttanut heidän jälkeensä tätini, joka ikäännyttyään halusi jo luopua talon ja pihan hoidosta.

Kaupan teon jälkeen tätini teki muuttoa talosta ja loputkin tavarat saatiin muutettua heinäkuun ensimmäisen viikon aikana. Talo oli vihdoin tyhjä ja valmiina remontoitavaksi. Remonttisuunnitelmia oli toki tehty jo alkukesästä lähtien ja työnjohtajaksi projektiin saatiin rakennusalalla työskentelevä sukulaismies.

Talo alkoi rakentua 1948 ja valmistui 50-luvun alkuvuosina. Pappa sai valita rintamamiehille tarkoitetun tontin ja kerrostaloasunnon välillä ja päätyi siten tontin omistajaksi. Toki tontista tuli maksaa nimellinen hinta ja sitä varten haettiin erityistä rintamaiehille tarkoitettua lainaa. Myös talonrakennuslainaa oli saatavilla. Perimätiedon mukaan mummu kyllä kauhisteli miehensä talonrakennussuunnitelmia, kuulemma kerrostaloasunto Kalevassa olisi ihan hyvin riittänyt perheen tarpeisiin. Taloa kuitenkin ryhdyttiin rakentamaan ja vaikka tarvikkeista oli pulaa, niin aina jostain löytyi jotakin sopivaa materiaalia eri tarkoituksiin. Suurin osa saatiin hankituksi Tampellan tehtaalta, jossa pappa työskenteli tuohon aikaan. Seinien väliin saatiin pellavaa ja lattian eristeeksi purua. Naulojakin kuulemma hankittiin mistä satuttiin saamaan ja suoristettiin uusiokäyttöön jo kerran käytetyt ja vääntyneet. Vähitellen talo alkoi valmistua.

Ennen virallista valmistumisvuotta 1954 oltiin talossa jo asuttu pari vuotta. Tällöin taloa asutti 5-henkinen perhe ja alivuokralaiset. Kuten sanonta kuuluu: ”sopu sijaa tekee” toteutui tässäkin taloudessa ja olihan talon yläkerta sentään varustettu omalla keittiöllä ja vessalla alivuokralaisten oloa mukavoittamaan. Myöhemmin taloa asutti vain oma väki ja tyttäret vuoronperään asuivat yläkerrassa ”alivuokralaisina”.

Nuorimmat tyttäret lensivät pesästä yksi toisensa jälkeen ja kun talon isäntäkin nukkui pois, niin taloa jäi asuttamaan mummuni ja tätini kahdestaan. Heitä alkoi ilahduttamaan päivähoidossa ollut pikkutyttö, Heidi nimeltään. Mummu jaksoi ahkerasti hoitaa taloa, pihaa ja lapsenlastaan. Jossain vaiheessa talon omistus siirtyi tädilleni, mutta elämä jatkui silti entisellään. Vuodet vierivät ja tätinikin muutti muualle.  Talo vaihtoi väriä valkoisesta vaaleanvihreään ja siitä tummanvihreään, vain palatakseen lopulta vaalean harmaaksi. Vuosikymmenet vaihtuivat ja vuosituhat lähenteli loppuaan kun täti palasi takaisin tuttuun taloon asuttamaan taas yläkertaa. Talon ohella hän piti huolta mummusta ja mukavaa yhteiseloa jatkuikin vielä pitkään. Lopulta mummu kuitenkin muuttu vanhainkotiin ja alakerran asunto tyhjeni.

Tätini asui kuitenkin yläkerrassa ja hoiti sekä kaupunkikotiaan, että kesäpaikkaa maalla. Vuosia kului vielä lisää ja lopulta keväällä 2009 monien tapahtumien seurauksena puheeksi tuli talon myynti ja muutto kerrostaloon. Hetken pohdinnan jälkeen minusta ja miehestäni tuli sitten talolle uudet omistajat. Toki olimme omakotitaloa harkinneet ja etsineet pitkään, mutta enemmän meitä oli kiinnostaneet uudemmat talot. Kuitenkin tuttu talo ja mukava pihapiiri, puhumattakaan loistavasta sijainnista sai meidät innostumaan. Niinpä sitten kaupat tehtiin ja talon remonttisuunnitelmat käynnistettiin.